Luurangot kolisevat kaapeistaan, 
käyvät täydenkuun aikaan, 
sielunsa myyneitä juhlimaan.

Näkevät lävitsesi, 
nauravat ilkkuen.
Kohteenaan, 
jotka väittävät kertovansa vain totuuden.

Omasi poltit huolella tulessa, 
valvoit, ettei jäänyt, 
pienintäkään hiillosta.

Jos luulit,
silloin voi olla rauhassa.
Älä selkääsi käännä,
et ole hetkeäkään turvassa.

Luukasat haistavat pelon,
kaivavat esiin, 
suden ja pedon.
Lampaaksi pukeutuvat,
ennemmin tai myöhemmin,
myös joukkoon lukeutuvat.

Silloin et voi enää sulkea silmiä, 
on pakko katsoa ja sietää.
Pyörittävät edessäsi filmiä,
kaikesta, 
mitä et olisi halunnut koskaan tietää.