Tulevat ja menevät. Kuin jäidenlähtö, kun on kevät. Täydellä voimalla, toisiaan vasten murskautuen. Veden painosta, suurimmatkin taipuen. Koettavat, vielä kerran nousta uhoamaan. Mukana virran, kaikkialle tulvimaan. Kohta tämäkin ohitse. Eivät tätä jokea, loputtomiin hallitse.  Hetken kulkevat, pehmeästi lipuen. Hitaasti, se viimeinenkin pyörteeseen sulaen. Penkereelle jättävät miettimään, jotakin veivät mennessään. Tyyneen pintaan heitän kiven,  toisen, kolmannen. lumoutuneena renkaisiin katsoen, unohdan, jokaisen turhan lupauksen. 2+