Levoton Tuhkimo, kullatuissa kurpitsavaunuissaan, käy taas aikaa vasten taistelemaan. Kun saa lumottuna kulkea, ei todellisuudella maailmassa sijaa. Haltijan jäljiltä, ei voi erottaa hiirtä ja lakeijaa. Ehkä pysähtyy kello sittenkin. Juhla niin kaunis ja päättymätön, yhtäkkiä totta onkin. Mutta jos viisarit jatkavat kulkuaan, ja lasikenkä vain ei löydä pariaan. Onko parempi hukata toinenkin. Teeskennellä, sitä ei ollutkaan. Onko mahdotonta, kirjoittaa uusiksi satuaan. 1+