Tässä sadussa, ikuisesti alussa. Aikoja sitten jo olipa kerran, et silloin tiennyt, kuinka paljon, minkä verran. Kuin Ruusunen herätetty unestaan, ei muista enää lainkaan, tuskaa värttinän pistostaan. Tässä sadussa, ikuisesti alussa. Toiveita voi loputtomiin esittää, ei tarvitse lampun henkeä, edessäsi kaikki, eivät koskaan kolmeen jää. Lentää saa matolla, jokainen yö, ihailla tähdenlentoja taivaalla. Tässä sadussa, ikuisesti alussa. Meressä uida niin vapaana, ei pelkoa rumien lonkeroiden,…