Kaikki olit hetkellä, kun vihdoin saavuit maailmaan. Kauan kaivattu, omanasi odotettu, et koskaan pientä veljeäsi korvaamaan. Ei ollut alku helppoa ja kaunista. Kuului elämääsi, niin paljon huolta, murhetta, kipua. Vaati kuukaudet, vuodet, uskoa, toivoa, tahtoa. Usein pisara silmäkulmassa äidin, mistä löytää voimia. Ei hukkaan valvottu yö yksikään, vaikka uupuneena hetken tunne; jos lopun, ainakin tähän viereesi jään. Hävisivät viimein, kyyneleetkin kipeät. Suloisen saivat naurun loiston,…