Päivä, jolloin et enää tunnista. Kuinka vaikeaa, nähdä niiden eroa. Molemmat vahvoja, tavallansa kauniita. Valmiina viemään sielun, uskotellen; tule mukaan, aivan kaiken voin tarjota. Täällä, syvällä asumme sinussa. Äänet kuiskivat, huutavat. Kumpaa tänään uskoa. Ehkä tarvitsevatkin toisensa vierelleen. Pitämään pienen ihmisen, kietomaan täysin otteeseen. Onko todellista rakkautta koskaan ilman pelkoa. Voiko samaan aikaan olla vapaa, ja silti niin vangittuna. Maailman suurimman tunteen kanssa, vain ikuisesti…

Kauniilla tavalla kaoottisen polkunsa kynäilijä, jonka haaveena on jakaa tulkintaansa toisten levottomina lepattavien sielunliekkien kanssa.
Copyright 2020 Levoton Sielu.