Päästän otteeni siitä, irrotan viimeisen. Kaikki harhaa, ei mikään kuitenkaan riitä. Pikkurillin ympäriltä, kohtaloni ravistan. Itse siihen kiedoin, luulin joskus sitä hallitsen, kokonaan omistan. Ei luovuttamista ole antaa sen mennä. Puhallan mukaan toivon, kuiskaan perään; ole hyvä ja lennä. Mikä tavoittelemisen arvoista, parasta. En yhtäkään hetkeä, sinulta pakolla varasta. Voit lyödä maahan, nostaa ylös, halata. Yhteen en vain enää voi kanssasi palata. Näet taivaalle syttyvän…

Kauniilla tavalla kaoottisen polkunsa kynäilijä, jonka haaveena on jakaa tulkintaansa toisten levottomina lepattavien sielunliekkien kanssa.
Copyright 2020 Levoton Sielu.