Tänään kuulla haluaisit, katseesi syvällä sielussani, “Mihin minua oikein vertaisit?” Miten niin ihmeellisen sanoilla kerron? Suurin aarre kartalla laivaston. Maailman jaloin kivi hiomaton. Ei. Sekin liian laimea ilmaus on. Kun vain pystyisin, kaikista kauneimman taulun maalaisin. Sydämeni nuoteilla, puhtaimmat sävelet soittaisin. Kaikki taivaan tähdet, toisin viereesi yksi kerrallaan. Tulisit itsekin huomaamaan, ei ainoankaan loisto, lähelläsi sinua kirkkaampaa. Vai voisitko tyytyä vastaukseen; en osaa, olet kaikki….

Kauniilla tavalla kaoottisen polkunsa kynäilijä, jonka haaveena on jakaa tulkintaansa toisten levottomina lepattavien sielunliekkien kanssa.
Copyright 2020 Levoton Sielu.