Kun ikävä ei mahdu enää sydämeen, minne sitä pakoon matkaa teen? Riittääkö koko maailma, liian suuri tunne hukattavana. Vaikka kuljen kaikki kadut, matkat liian lyhyitä. Kiipeän suurimmat vuoret, eivät ne tarpeeksi jyrkkiä. Otettaan vain kiristää, tuo mitään pelkäämätön. Pysyy sitkeästi kyydissä. Yritänkö hukuttaa mereen seitsemään? Vai vienkö sulamaan oikein lämpimään? Saisiko sen Pohjoisnavalla jäätymään? Ehkä matkustan avaruuteen, pudotan tähdille, pitäkööt hyvänään. Ivallisesti virnistää. Toteaa, tässä…