Pakko pelotonta esittää, 
nuoralla keveästi liikkua, 
vailla turvaköysiä, 
korkeimmalla trapetsilla kiikkua.

Mitä yleisö eniten odottaa,
vain, 
kuinka jalka lipeää, 
askel hiukan horjahtaa.

Katseet terävät,
yli ilmassa lentävien keilojen, 
kun jonglööri menettää otteensa, 
surullisena eturiville kumartaen.

Tirehtööri sanoihinsa sotkeutuu,
Ei showta pelasta enää trumpetin soolo, 
ei perua voi puheitansa kukaan muu.

Parhaimmankin klovnin maskiin, 
vana piirtyy kyynelten.
Niin vaikenee tämäkin sirkus,
edessä vahingonilon,
hymyyn kätketyn julmuuden.