Kaikki olit hetkellä, kun vihdoin saavuit maailmaan.
Kauan kaivattu, omanasi odotettu,
et koskaan pientä veljeäsi korvaamaan.

Ei ollut alku helppoa ja kaunista.
Kuului elämääsi, niin paljon 
huolta, murhetta, kipua.

Vaati kuukaudet, vuodet, 
uskoa, toivoa, tahtoa.
Usein pisara silmäkulmassa äidin,
mistä löytää voimia.

Ei hukkaan valvottu yö yksikään,
vaikka uupuneena hetken tunne;
jos lopun, ainakin tähän viereesi jään.

Hävisivät viimein, kyyneleetkin kipeät.
Suloisen saivat naurun loiston,
silmät suuret vihreät.
Sinnikäs ja periksiantamaton,
tuo tyttö, sitä edelleen on.

Kasvoi vähän isommaksi, 
sitten teitä olikin kaksi.
Isosisko, sydämellä huolehtiva.
Sanavalmis tulisielu, välistä oikea pikkudiiva.

Toivon eteesi polkua huoletonta,
retkellesi suurta seikkailua.
Ohutta vain yläpilveä,
paljon paistetta ja aurinkoa.

Hymysi valaisee, illankin pimenevän.
Kasvoillasi aina soisin,
sen yhtä aitona säilyvän.
1+