Yksi tuhkimotarina

touko 13th, 2020 Runot 1 min read

Levoton Tuhkimo, kullatuissa kurpitsavaunuissaan, käy taas aikaa vasten taistelemaan. Kun saa lumottuna kulkea, ei todellisuudella maailmassa sijaa. Haltijan jäljiltä, ei voi erottaa hiirtä ja lakeijaa. Ehkä pysähtyy kello sittenkin. Juhla niin kaunis ja päättymätön, yhtäkkiä totta onkin. Mutta jos viisarit jatkavat kulkuaan, ja lasikenkä vain ei löydä pariaan. Onko parempi hukata toinenkin. Teeskennellä, sitä ei ollutkaan. Onko mahdotonta, kirjoittaa uusiksi satuaan.

Pieni suuri tyttö (esikoiselleni)

touko 12th, 2020 Runot 1 min read

Kaikki olit hetkellä, kun vihdoin saavuit maailmaan. Kauan kaivattu, omanasi odotettu, et koskaan pientä veljeäsi korvaamaan. Ei ollut alku helppoa ja kaunista. Kuului elämääsi, niin paljon huolta, murhetta, kipua. Vaati kuukaudet, vuodet, uskoa, toivoa, tahtoa. Usein pisara silmäkulmassa äidin, mistä löytää voimia. Ei hukkaan valvottu yö yksikään, vaikka uupuneena hetken tunne; jos lopun, ainakin tähän viereesi jään. Hävisivät viimein, kyyneleetkin kipeät. Suloisen saivat naurun loiston,…