Alta kuoren

touko 14th, 2020 Runot 1 min read

Jos muuri vain murtuisi. Ympäriltä palasina tuhansina putoilisi. Tuntisitko silloin ollenkaan. Vai onko suojassa niiden, enää olemassa sisustakaan. Kauan sitten jo haihtui. Alta kuoren, näkymättömäksi vaihtui. Miten se tapahtuu, kun huomaatkin olevasi joku ihan muu. Tahdotko paeta menneeseen, palaisit itseesi uudelleen. Ei eilinen ota vastaan. enkä sinne tahdokaan, oikeastaan. Paljaana lakaisen pois, viimeisenkin sirpaleen. Tiedän, näkyväksi tulen vielä uudelleen. Silmiin katson, ilman kiveä, siellä totuuteni….

Sanaton

touko 13th, 2020 Runot 1 min read

Jos se yhtäkkiä täytyisi kirjoittaa. Riveiksi kynästä paperille pudottaa. Yrittää kertoa, lauseiksi pukea, niin että voisit sen aina uudelleen lukea. Terä tylsyy, alkaa muste loppua, ennen kuin olisin saanut aikaan edes alkua. Virkkeet hukkuvat ajatuksiin, menettävät merkityksen, vievät mukanaan pyörteisiin. Liikaa ääneen lausuttavaksi. Ei riitä kuvaamaan runo, tai edes kaksi. Mielessäni en luovu siitä, tiedän vain, tähän ei vihkoni sivut riitä. Löytyy vielä jokin toinen…

Mustavalkoista

touko 13th, 2020 Runot 1 min read

Kerro lisää, virkkeitä puhtaan lumen. Taitavasti kierrä ne, jotka tummia hiilen. Mikä mustavalkoisessa edes viehättää, kun sateenkaaretkin tätä maailmaa värittää. Se on vain heijaste, mietitkö loiston edessä. Katoava, kuin sinitaivaskin pilvineen, peilityynessä vedessä. Lumoudutko, kun voit hetken näyt omistaa. Vai niin kestämätöntä, kun et niitä loputtomiin pitää saa. Rikkovat pisarat kuvajaisen, ennemmin tai myöhemmin. Samoin haihtuvat sanat, valkoiset, se mustinkin. Lausu vihreää, violettia, keltaista sittenkin….

Kohtalo

touko 13th, 2020 Runot 1 min read

Päästän otteeni siitä, irrotan viimeisen. Kaikki harhaa, ei mikään kuitenkaan riitä. Pikkurillin ympäriltä, kohtaloni ravistan. Itse siihen kiedoin, luulin joskus sitä hallitsen, kokonaan omistan. Ei luovuttamista ole antaa sen mennä. Puhallan mukaan toivon, kuiskaan perään; ole hyvä ja lennä. Mikä tavoittelemisen arvoista, parasta. En yhtäkään hetkeä, sinulta pakolla varasta. Voit lyödä maahan, nostaa ylös, halata. Yhteen en vain enää voi kanssasi palata. Näet taivaalle syttyvän…

Ikuisesti alussa

touko 13th, 2020 Runot 1 min read

Tässä sadussa, ikuisesti alussa. Aikoja sitten jo olipa kerran, et silloin tiennyt, kuinka paljon, minkä verran. Kuin Ruusunen herätetty unestaan, ei muista enää lainkaan, tuskaa värttinän pistostaan. Tässä sadussa, ikuisesti alussa. Toiveita voi loputtomiin esittää, ei tarvitse lampun henkeä, edessäsi kaikki, eivät koskaan kolmeen jää. Lentää saa matolla, jokainen yö, ihailla tähdenlentoja taivaalla. Tässä sadussa, ikuisesti alussa. Meressä uida niin vapaana, ei pelkoa rumien lonkeroiden,…

Hukassa

touko 13th, 2020 Runot 1 min read

Päivä, jolloin et enää tunnista. Kuinka vaikeaa, nähdä niiden eroa. Molemmat vahvoja, tavallansa kauniita. Valmiina viemään sielun, uskotellen; tule mukaan, aivan kaiken voin tarjota. Täällä, syvällä asumme sinussa. Äänet kuiskivat, huutavat. Kumpaa tänään uskoa. Ehkä tarvitsevatkin toisensa vierelleen. Pitämään pienen ihmisen, kietomaan täysin otteeseen. Onko todellista rakkautta koskaan ilman pelkoa. Voiko samaan aikaan olla vapaa, ja silti niin vangittuna. Maailman suurimman tunteen kanssa, vain ikuisesti…

Yksi tuhkimotarina

touko 13th, 2020 Runot 1 min read

Levoton Tuhkimo, kullatuissa kurpitsavaunuissaan, käy taas aikaa vasten taistelemaan. Kun saa lumottuna kulkea, ei todellisuudella maailmassa sijaa. Haltijan jäljiltä, ei voi erottaa hiirtä ja lakeijaa. Ehkä pysähtyy kello sittenkin. Juhla niin kaunis ja päättymätön, yhtäkkiä totta onkin. Mutta jos viisarit jatkavat kulkuaan, ja lasikenkä vain ei löydä pariaan. Onko parempi hukata toinenkin. Teeskennellä, sitä ei ollutkaan. Onko mahdotonta, kirjoittaa uusiksi satuaan.

Pieni suuri tyttö (esikoiselleni)

touko 12th, 2020 Runot 1 min read

Kaikki olit hetkellä, kun vihdoin saavuit maailmaan. Kauan kaivattu, omanasi odotettu, et koskaan pientä veljeäsi korvaamaan. Ei ollut alku helppoa ja kaunista. Kuului elämääsi, niin paljon huolta, murhetta, kipua. Vaati kuukaudet, vuodet, uskoa, toivoa, tahtoa. Usein pisara silmäkulmassa äidin, mistä löytää voimia. Ei hukkaan valvottu yö yksikään, vaikka uupuneena hetken tunne; jos lopun, ainakin tähän viereesi jään. Hävisivät viimein, kyyneleetkin kipeät. Suloisen saivat naurun loiston,…