Maailma ei riitä

touko 15th, 2020 Runot 1 min read

Kun ikävä ei mahdu enää sydämeen, minne sitä pakoon matkaa teen? Riittääkö koko maailma, liian suuri tunne hukattavana. Vaikka kuljen kaikki kadut, matkat liian lyhyitä. Kiipeän suurimmat vuoret, eivät ne tarpeeksi jyrkkiä. Otettaan vain kiristää, tuo mitään pelkäämätön. Pysyy sitkeästi kyydissä. Yritänkö hukuttaa mereen seitsemään? Vai vienkö sulamaan oikein lämpimään? Saisiko sen Pohjoisnavalla jäätymään? Ehkä matkustan avaruuteen, pudotan tähdille, pitäkööt hyvänään. Ivallisesti virnistää. Toteaa, tässä…

Arvoton

touko 15th, 2020 Runot 1 min read

Onko sen arvoista? Hetkeksi saada, kohta jo antaa pois, kaikki, mitä voi ikinä kuvitella. Onko sen arvoista? Luulla, että on kultaa, tulla kohdelluksi kuin hopea. Onko sen arvoista? Totuudelta katse sulkea, silmät sidottuna valita kulkea. Onko sen arvoista? Kuin syvässä hangessa, loputtomiin kaulaa myöten kahlata. Onko sen arvoista? Kulkea kohti ovea, tietäen valmiiksi, ei siihen ole avainta. Joka on, ja pysyy lukossa. Niin kovin palkitsevaa,…

Aallonharjalta

touko 15th, 2020 Runot 1 min read

Taas aallonharjalla elämän meressä. Vilkuillen, onko kohtalo edes hereillä, tätä näkemässä. Niin kaunis pauhu vapauden, jonka seurauksena, tiedän, pian pohjasta ylös taistelen. Alkaakseni alusta. Nousuveden saatossa, päättäväisenä tuijotan, päältä vaahtopään seuraavaa kuohua. Jonakin päivänä, kepeästi liidän huipulta toiselle. Ei ahmaise enää niiden välissä syvänne. Kun tarvitsee koko sydämen rohkeuden, on mentävä yksin. Sitä ennen, vielä kosketa pelottomaksi sielua, kuin sileäksi veden hiomaa kiveä, silityksin.

Kaikki

touko 14th, 2020 Runot 1 min read

Tänään kuulla haluaisit, katseesi syvällä sielussani, “Mihin minua oikein vertaisit?” Miten niin ihmeellisen sanoilla kerron? Suurin aarre kartalla laivaston. Maailman jaloin kivi hiomaton. Ei. Sekin liian laimea ilmaus on. Kun vain pystyisin, kaikista kauneimman taulun maalaisin. Sydämeni nuoteilla, puhtaimmat sävelet soittaisin. Kaikki taivaan tähdet, toisin viereesi yksi kerrallaan. Tulisit itsekin huomaamaan, ei ainoankaan loisto, lähelläsi sinua kirkkaampaa. Vai voisitko tyytyä vastaukseen; en osaa, olet kaikki….

Alta kuoren

touko 14th, 2020 Runot 1 min read

Jos muuri vain murtuisi. Ympäriltä palasina tuhansina putoilisi. Tuntisitko silloin ollenkaan. Vai onko suojassa niiden, enää olemassa sisustakaan. Kauan sitten jo haihtui. Alta kuoren, näkymättömäksi vaihtui. Miten se tapahtuu, kun huomaatkin olevasi joku ihan muu. Tahdotko paeta menneeseen, palaisit itseesi uudelleen. Ei eilinen ota vastaan. enkä sinne tahdokaan, oikeastaan. Paljaana lakaisen pois, viimeisenkin sirpaleen. Tiedän, näkyväksi tulen vielä uudelleen. Silmiin katson, ilman kiveä, siellä totuuteni….

Sanaton

touko 13th, 2020 Runot 1 min read

Jos se yhtäkkiä täytyisi kirjoittaa. Riveiksi kynästä paperille pudottaa. Yrittää kertoa, lauseiksi pukea, niin että voisit sen aina uudelleen lukea. Terä tylsyy, alkaa muste loppua, ennen kuin olisin saanut aikaan edes alkua. Virkkeet hukkuvat ajatuksiin, menettävät merkityksen, vievät mukanaan pyörteisiin. Liikaa ääneen lausuttavaksi. Ei riitä kuvaamaan runo, tai edes kaksi. Mielessäni en luovu siitä, tiedän vain, tähän ei vihkoni sivut riitä. Löytyy vielä jokin toinen…

Mustavalkoista

touko 13th, 2020 Runot 1 min read

Kerro lisää, virkkeitä puhtaan lumen. Taitavasti kierrä ne, jotka tummia hiilen. Mikä mustavalkoisessa edes viehättää, kun sateenkaaretkin tätä maailmaa värittää. Se on vain heijaste, mietitkö loiston edessä. Katoava, kuin sinitaivaskin pilvineen, peilityynessä vedessä. Lumoudutko, kun voit hetken näyt omistaa. Vai niin kestämätöntä, kun et niitä loputtomiin pitää saa. Rikkovat pisarat kuvajaisen, ennemmin tai myöhemmin. Samoin haihtuvat sanat, valkoiset, se mustinkin. Lausu vihreää, violettia, keltaista sittenkin….

Kohtalo

touko 13th, 2020 Runot 1 min read

Päästän otteeni siitä, irrotan viimeisen. Kaikki harhaa, ei mikään kuitenkaan riitä. Pikkurillin ympäriltä, kohtaloni ravistan. Itse siihen kiedoin, luulin joskus sitä hallitsen, kokonaan omistan. Ei luovuttamista ole antaa sen mennä. Puhallan mukaan toivon, kuiskaan perään; ole hyvä ja lennä. Mikä tavoittelemisen arvoista, parasta. En yhtäkään hetkeä, sinulta pakolla varasta. Voit lyödä maahan, nostaa ylös, halata. Yhteen en vain enää voi kanssasi palata. Näet taivaalle syttyvän…

Ikuisesti alussa

touko 13th, 2020 Runot 1 min read

Tässä sadussa, ikuisesti alussa. Aikoja sitten jo olipa kerran, et silloin tiennyt, kuinka paljon, minkä verran. Kuin Ruusunen herätetty unestaan, ei muista enää lainkaan, tuskaa värttinän pistostaan. Tässä sadussa, ikuisesti alussa. Toiveita voi loputtomiin esittää, ei tarvitse lampun henkeä, edessäsi kaikki, eivät koskaan kolmeen jää. Lentää saa matolla, jokainen yö, ihailla tähdenlentoja taivaalla. Tässä sadussa, ikuisesti alussa. Meressä uida niin vapaana, ei pelkoa rumien lonkeroiden,…

Hukassa

touko 13th, 2020 Runot 1 min read

Päivä, jolloin et enää tunnista. Kuinka vaikeaa, nähdä niiden eroa. Molemmat vahvoja, tavallansa kauniita. Valmiina viemään sielun, uskotellen; tule mukaan, aivan kaiken voin tarjota. Täällä, syvällä asumme sinussa. Äänet kuiskivat, huutavat. Kumpaa tänään uskoa. Ehkä tarvitsevatkin toisensa vierelleen. Pitämään pienen ihmisen, kietomaan täysin otteeseen. Onko todellista rakkautta koskaan ilman pelkoa. Voiko samaan aikaan olla vapaa, ja silti niin vangittuna. Maailman suurimman tunteen kanssa, vain ikuisesti…