Kerro lisää, virkkeitä puhtaan lumen. 
Taitavasti kierrä ne, jotka tummia hiilen. 
Mikä mustavalkoisessa edes viehättää, 
kun sateenkaaretkin tätä maailmaa värittää.

Se on vain heijaste, mietitkö loiston edessä.
Katoava, kuin sinitaivaskin pilvineen, 
peilityynessä vedessä. 
Lumoudutko, kun voit hetken näyt omistaa. 
Vai niin kestämätöntä, 
kun et niitä loputtomiin pitää saa.

Rikkovat pisarat kuvajaisen, 
ennemmin tai myöhemmin. 
Samoin haihtuvat sanat, valkoiset, se mustinkin. 
Lausu vihreää, violettia, keltaista sittenkin. 
Valheet ja totuus, 
silloin ulottumattomissa kumpikin.

Vain siloteltu pinta ulkopuolelle kiiltäen. 
Niin läpinäkyvässä kuplassa, 
sisimmässään tietäen.
3+