Tänäänkin

touko 30th, 2020 Runot 1 min read

Joskus, haluaisin sanoa ääneen, ihan sen kaiken, mieleen haudatun, sisälle jääneen. Joskus, haluaisin lujaa huutaa, ihan sen kaiken, olkoonkin, en voi mitään muuttaa. Joskus, haluaisin kuiskata hiljaa niin, ihan sen kaiken, mitä pelkään, mikä asumaan on tullut ajatuksiin. Joskus, haluaisin repiä ja ravistaa, Ihan sen kaiken, jonka nimissä, annan vain haavoittaa. Joskus, haluaisin luovuttaa, ihan sen kaiken, joka aina hetkeksi, sielun juovuttaa. Lakata kokonaan näyttelemästä,…

Vuoristorata

touko 28th, 2020 Runot 1 min read

Kun on lähtenyt, rikkinäiseen vuoristorataan. Vauhti kiihtynyt, jo lähemmäs sataan. Onko myöhäistä huomata, ettei kestäkään. Eivät perhoset vatsassa, pelkoa estäkään. Sinnittelen, vielä kierroksen. Hätäjarrusta, kaksin käsin kiskoen. Jalat täristen, heikkona vaunusta astuen. Vielä pelottavampaa, totean, jäädä paikoilleen. Ei siis vaihtoehtoa, nousen kyytiin uudelleen. Parempi pysyä mukana, tähän täytyy vain tottua. Ja jos silmät kiinni, kyyneleet pitää luomien alla. Silloin voi jatkaa, muka vahvana, tuolla tunteiden…

Auringon ympäri

touko 24th, 2020 Blogitekstit 3 min read

Eipä yllätä, että on taas sunnuntai, kun tajunta alkaa tunkemaan tekstiä siinä määrin, että sitä on pakko jo kumota paperille. Tämä aamu on ollut jotenkin poikkeuksellisen kaunis. Havahduin tuossa terassilla kahvia juodessani siihen, että olo on normaalista erilainen. Levottomaksi sieluksi kummallisen rauhallinen, jopa seesteinen. Olen viettänyt suuren osan viikonlopusta vain omien ajatusteni kanssa. Jossain aiemmassa tekstissäni tuossa sivusin, että mikään ei ole niin pelottavaa, kuin…

Paholaisen rakkaus

touko 22nd, 2020 Runot 1 min read

Tiesit, eivät nämä lupaukset kestä. Liian helposti lähdit mukaan, kun kauppaa kävi, sielusi myymisestä. Totuttu näkemään kanssa tulen, kohoten keskeltä liekkien. Nyt esiintyi niin kauniina, kuin suoraan taivaasta saapuen. Pyörryksiin sai jumalaisilla teoillaan, sielun, joka kaiken uskoi. Levottomuuden loputtoman, vain tilalle tuo mukanaan toi. Ei luovuta, ei aio antautua, mielessään jo suunnitelma. Ainoa keino, selättää peto, sen omilla aseilla. Tarjota kaikkea, mitä julmuus ei voi…

Turhat lupaukset

touko 21st, 2020 Runot 1 min read

Tulevat ja menevät. Kuin jäidenlähtö, kun on kevät. Täydellä voimalla, toisiaan vasten murskautuen. Veden painosta, suurimmatkin taipuen. Koettavat, vielä kerran nousta uhoamaan. Mukana virran, kaikkialle tulvimaan. Kohta tämäkin ohitse. Eivät tätä jokea, loputtomiin hallitse.  Hetken kulkevat, pehmeästi lipuen. Hitaasti, se viimeinenkin pyörteeseen sulaen. Penkereelle jättävät miettimään, jotakin veivät mennessään. Tyyneen pintaan heitän kiven,  toisen, kolmannen. lumoutuneena renkaisiin katsoen, unohdan, jokaisen turhan lupauksen.

Matkalla

touko 16th, 2020 Blogitekstit 4 min read

Olen huomannut tässä viimekuukausina, että sunnuntait aiheuttavat nykyään allekirjoittaneessa eksistentiaaliseksi kriisiksi tulkittavissa olevan tilan. Miksi juuri tuo viikonpäivä, en osaa sanoa. Sillä, kuinka viikonloppu on vietetty, ei tunnu olevan mitään merkitystä. Jos edellinen yö on mennyt runoja raapustaessa, PepsiMaxia siemaillen, lopputulos on sama kuin (vanhoina hyvinä aikoina ennen koronaa vietetyn) täysviihteellisen vapaaviikonlopun jälkeen. Nuorempana en muista tällaista olleen. Ehkä tämä on suljetun maailman aiheuttamaa klaustrofobiaa?…

Maailma ei riitä

touko 15th, 2020 Runot 1 min read

Kun ikävä ei mahdu enää sydämeen, minne sitä pakoon matkaa teen? Riittääkö koko maailma, liian suuri tunne hukattavana. Vaikka kuljen kaikki kadut, matkat liian lyhyitä. Kiipeän suurimmat vuoret, eivät ne tarpeeksi jyrkkiä. Otettaan vain kiristää, tuo mitään pelkäämätön. Pysyy sitkeästi kyydissä. Yritänkö hukuttaa mereen seitsemään? Vai vienkö sulamaan oikein lämpimään? Saisiko sen Pohjoisnavalla jäätymään? Ehkä matkustan avaruuteen, pudotan tähdille, pitäkööt hyvänään. Ivallisesti virnistää. Toteaa, tässä…

Arvoton

touko 15th, 2020 Runot 1 min read

Onko sen arvoista? Hetkeksi saada, kohta jo antaa pois, kaikki, mitä voi ikinä kuvitella. Onko sen arvoista? Luulla, että on kultaa, tulla kohdelluksi kuin hopea. Onko sen arvoista? Totuudelta katse sulkea, silmät sidottuna valita kulkea. Onko sen arvoista? Kuin syvässä hangessa, loputtomiin kaulaa myöten kahlata. Onko sen arvoista? Kulkea kohti ovea, tietäen valmiiksi, ei siihen ole avainta. Joka on, ja pysyy lukossa. Niin kovin palkitsevaa,…

Aallonharjalta

touko 15th, 2020 Runot 1 min read

Taas aallonharjalla elämän meressä. Vilkuillen, onko kohtalo edes hereillä, tätä näkemässä. Niin kaunis pauhu vapauden, jonka seurauksena, tiedän, pian pohjasta ylös taistelen. Alkaakseni alusta. Nousuveden saatossa, päättäväisenä tuijotan, päältä vaahtopään seuraavaa kuohua. Jonakin päivänä, kepeästi liidän huipulta toiselle. Ei ahmaise enää niiden välissä syvänne. Kun tarvitsee koko sydämen rohkeuden, on mentävä yksin. Sitä ennen, vielä kosketa pelottomaksi sielua, kuin sileäksi veden hiomaa kiveä, silityksin.

Kaikki

touko 14th, 2020 Runot 1 min read

Tänään kuulla haluaisit, katseesi syvällä sielussani, “Mihin minua oikein vertaisit?” Miten niin ihmeellisen sanoilla kerron? Suurin aarre kartalla laivaston. Maailman jaloin kivi hiomaton. Ei. Sekin liian laimea ilmaus on. Kun vain pystyisin, kaikista kauneimman taulun maalaisin. Sydämeni nuoteilla, puhtaimmat sävelet soittaisin. Kaikki taivaan tähdet, toisin viereesi yksi kerrallaan. Tulisit itsekin huomaamaan, ei ainoankaan loisto, lähelläsi sinua kirkkaampaa. Vai voisitko tyytyä vastaukseen; en osaa, olet kaikki….