Täydenkuun juhlat

maalis 4th, 2021 Runot 1 min read

Luurangot kolisevat kaapeistaan, käyvät täydenkuun aikaan, sielunsa myyneitä juhlimaan. Näkevät lävitsesi, nauravat ilkkuen. Kohteenaan, jotka väittävät kertovansa vain totuuden. Omasi poltit huolella tulessa, valvoit, ettei jäänyt, pienintäkään hiillosta. Jos luulit, silloin voi olla rauhassa. Älä selkääsi käännä, et ole hetkeäkään turvassa. Luukasat haistavat pelon, kaivavat esiin, suden ja pedon. Lampaaksi pukeutuvat, ennemmin tai myöhemmin, myös joukkoon lukeutuvat. Silloin et voi enää sulkea silmiä, on pakko…

Vaihtamatta päivääkään

maalis 4th, 2021 Runot 1 min read

Mitä olisin, ilman juuri näitä muistoja. Kaikkea kokemaani tunnetta, surua, epätoivoa, rakkautta. Mitä olisin, ilman juuri näitä kasvoja. Viiltävän tuskan, lukemattomien hymyjen ja naurun piirtämiä uurteita. Mitä olisin, ilman juuri näitä arpia. Osalla vahva tarina takanaan, toiset huomaamatta syntyneet, näen ne, mutta en niistä mitään pysty sanomaan. Mitä olisin, ilman juuri näitä jalkoja. Vieneet ovat, loputtomasti maileja. Milloin mihinkin paikkaan, tajuan vasta jälkeenpäin, sillä hetkellä…

Mustamaija

maalis 4th, 2021 Runot 1 min read

Pokeri kasvoilla, kädessäsi kortteja. Pelikelvottomia, mietit, keskeltä katsoo hallitsija. Hihassa polttelee herttaässä, mahdoton päätös, käyttääkö nyt ja tässä. Seuraat, vielä yhden kierroksen. Rohkeasti asetat, entistä kovemman panoksen. Sisimmässä tiedät, voitto ei ole mahdollinen. Eikä todellinen lainkaan, jos itsellesi huijaat sen. Hetken leikki kuningattarena, voi päättyä maijana mustana. Niin, et taaskaan uskalla. Pelkoa, vai sittenkin sydämen viisautta.

Sirkus

maalis 4th, 2021 Runot 1 min read

Pakko pelotonta esittää, nuoralla keveästi liikkua, vailla turvaköysiä, korkeimmalla trapetsilla kiikkua. Mitä yleisö eniten odottaa, vain, kuinka jalka lipeää, askel hiukan horjahtaa. Katseet terävät, yli ilmassa lentävien keilojen, kun jonglööri menettää otteensa, surullisena eturiville kumartaen. Tirehtööri sanoihinsa sotkeutuu, Ei showta pelasta enää trumpetin soolo, ei perua voi puheitansa kukaan muu. Parhaimmankin klovnin maskiin, vana piirtyy kyynelten. Niin vaikenee tämäkin sirkus, edessä vahingonilon, hymyyn kätketyn julmuuden.

Tänäänkin

touko 30th, 2020 Runot 1 min read

Joskus, haluaisin sanoa ääneen, ihan sen kaiken, mieleen haudatun, sisälle jääneen. Joskus, haluaisin lujaa huutaa, ihan sen kaiken, olkoonkin, en voi mitään muuttaa. Joskus, haluaisin kuiskata hiljaa niin, ihan sen kaiken, mitä pelkään, mikä asumaan on tullut ajatuksiin. Joskus, haluaisin repiä ja ravistaa, Ihan sen kaiken, jonka nimissä, annan vain haavoittaa. Joskus, haluaisin luovuttaa, ihan sen kaiken, joka aina hetkeksi, sielun juovuttaa. Lakata kokonaan näyttelemästä,…

Vuoristorata

touko 28th, 2020 Runot 1 min read

Kun on lähtenyt, rikkinäiseen vuoristorataan. Vauhti kiihtynyt, jo lähemmäs sataan. Onko myöhäistä huomata, ettei kestäkään. Eivät perhoset vatsassa, pelkoa estäkään. Sinnittelen, vielä kierroksen. Hätäjarrusta, kaksin käsin kiskoen. Jalat täristen, heikkona vaunusta astuen. Vielä pelottavampaa, totean, jäädä paikoilleen. Ei siis vaihtoehtoa, nousen kyytiin uudelleen. Parempi pysyä mukana, tähän täytyy vain tottua. Ja jos silmät kiinni, kyyneleet pitää luomien alla. Silloin voi jatkaa, muka vahvana, tuolla tunteiden…

Auringon ympäri

touko 24th, 2020 Blogitekstit 3 min read

Eipä yllätä, että on taas sunnuntai, kun tajunta alkaa tunkemaan tekstiä siinä määrin, että sitä on pakko jo kumota paperille. Tämä aamu on ollut jotenkin poikkeuksellisen kaunis. Havahduin tuossa terassilla kahvia juodessani siihen, että olo on normaalista erilainen. Levottomaksi sieluksi kummallisen rauhallinen, jopa seesteinen. Olen viettänyt suuren osan viikonlopusta vain omien ajatusteni kanssa. Jossain aiemmassa tekstissäni tuossa sivusin, että mikään ei ole niin pelottavaa, kuin…

Paholaisen rakkaus

touko 22nd, 2020 Runot 1 min read

Tiesit, eivät nämä lupaukset kestä. Liian helposti lähdit mukaan, kun kauppaa kävi, sielusi myymisestä. Totuttu näkemään kanssa tulen, kohoten keskeltä liekkien. Nyt esiintyi niin kauniina, kuin suoraan taivaasta saapuen. Pyörryksiin sai jumalaisilla teoillaan, sielun, joka kaiken uskoi. Levottomuuden loputtoman, vain tilalle tuo mukanaan toi. Ei luovuta, ei aio antautua, mielessään jo suunnitelma. Ainoa keino, selättää peto, sen omilla aseilla. Tarjota kaikkea, mitä julmuus ei voi…

Turhat lupaukset

touko 21st, 2020 Runot 1 min read

Tulevat ja menevät. Kuin jäidenlähtö, kun on kevät. Täydellä voimalla, toisiaan vasten murskautuen. Veden painosta, suurimmatkin taipuen. Koettavat, vielä kerran nousta uhoamaan. Mukana virran, kaikkialle tulvimaan. Kohta tämäkin ohitse. Eivät tätä jokea, loputtomiin hallitse.  Hetken kulkevat, pehmeästi lipuen. Hitaasti, se viimeinenkin pyörteeseen sulaen. Penkereelle jättävät miettimään, jotakin veivät mennessään. Tyyneen pintaan heitän kiven,  toisen, kolmannen. lumoutuneena renkaisiin katsoen, unohdan, jokaisen turhan lupauksen.

Matkalla

touko 16th, 2020 Blogitekstit 4 min read

Olen huomannut tässä viimekuukausina, että sunnuntait aiheuttavat nykyään allekirjoittaneessa eksistentiaaliseksi kriisiksi tulkittavissa olevan tilan. Miksi juuri tuo viikonpäivä, en osaa sanoa. Sillä, kuinka viikonloppu on vietetty, ei tunnu olevan mitään merkitystä. Jos edellinen yö on mennyt runoja raapustaessa, PepsiMaxia siemaillen, lopputulos on sama kuin (vanhoina hyvinä aikoina ennen koronaa vietetyn) täysviihteellisen vapaaviikonlopun jälkeen. Nuorempana en muista tällaista olleen. Ehkä tämä on suljetun maailman aiheuttamaa klaustrofobiaa?…